Tuomo Jukarainen, Lasse Loukoila ja Veikka Stålhand. Keskuspuolustaja ja kaksi maalivahtia. Takana yhteensä 46 kautta MP:n junioreissa. Melko kunnioitettava määrä, ovathan kaverit iältään vasta 20-vuotiaita.
Tämän kauden P20 SM-sarjan päätöskierroksen ottelun MP-Atlantis FC loppuvihellys päätti paitsi itse ottelun, myös vuonna 2000 syntyneiden pelaajien koko junioritaipaleen. Kuusi MP:n A-nuorten pelaajaa pelasi ottelussa viimeistä kertaa juniori-ikäisenä ja jatkossa he pelaavatkin pelinsä jo miesten joukkueissa.
Tästä joukosta kolme pelaajaa eli Tuomo Jukarainen, Lasse Loukoila ja Veikka Stålhand ovat kasvaneet lapsista nuoriksi aikuisiksi jalkapallon ja MP:n oltua tiiviinä osana heidän varttumistaan. Liittyihän Lasse mukaan joukkueeseen jo viisivuotiaana Tuomon ja Veikan aloittaessa oman pelaamisensa vuotta myöhemmin.
Minkälaisia ajatuksia triolla on menneistä vuosista ja hieman tulevastakin, otimme siitä selvää. Miten tulitte mukaan MP:n toimintaan?
Tuomo: Hänskin hiekkakentällä oli ekat treenit, mihin osallistuin. 1997 syntynyt isoveljeni Eero oli aloittanut jo aiemmin pelaamisen MP:ssä ja hänen perässään innostuin itsekin pelaamisesta.
Lasse: Minun ekat harkkani olivat muistaakseni Sokkalan nurmella. Olin kyllä osallistunut sitä ennen jo MP:n Jaliskouluun ja myös minun isoveljeni Leo on syntynyt 1997 ja pelasi jo MP:ssä.
Veikka: Itse aloitin heti parrasvaloissa eli ensimmäinen tapahtumani MP:ssä oli joukkuevalokuvaus. Jalkapallo kiinnosti ja halusin päästä mukaan MP:n joukkueeseen ja siksi aloitin.
Matkan varrelle mahtuu varmasti paljon sekä menestystä että tappion hetkiä. Mitkä ovat jääneet teidän mieliinne makeimpina voittoina tai merkittävimpinä saavutuksina ja toisaalta katkerimpina tappioina?
Tuomo: Minulle on jääneet mieleen pienempänä saavutetut turnausvoitot kuten voitot Saimaa-turnauksessa ja Lahti Soccerissa parikin kertaa putkeen. Toki tappioitakin on turnauksissa koettu ja mieleen on jäänyt finaalitappio FC Kuusysin turnauksessa Vierumäellä, jossa pääsimme kovien joukkueiden joukosta aina loppuotteluun asti, jonka kuitenkin hävisimme FC Hongalle 2-1.
Lasse: Turnausvoittojen lisäksi mieleen on jäänyt A-junioreista vuosi 2018, jolloin nousimme ensin kevätkierroksen jälkeen Kakkosesta Ykköseen ja sitten vielä syyskierroksen jälkeen Ykkösestä seuraavan talven SM-karsintasarjaan. Tappioista harmittamaan on jäänyt tämän kauden SM-sarjan muutamat ottelut.
Veikka: Mieleen on jäänyt yksi Lahti Soccerin turnausvoitto, jossa voitimme kaikki 7 peliämme maalierolla 48-0. Tappioista kirvelemään on jäänyt putoaminen Ålandia Cupissa Maarianhaminassa E11-junioreissa, kun selvisimme puolivälieriin eli 16 parhaan joukkoon 96 joukkueen turnauksessa, mutta hävisimme sitten NuPS:lle.
Onko muita ikimuistoisia hetkiä, jotka haluaisitte jakaa lukijoiden kanssa?
Tuomo: Ensimmäinen maali tietysti on jäänyt mieleen, etenkin kun se tuli MiKiä vastaan jossain Raviksella pelatussa turnauksessa. Liukkarilla painoin pallon maaliin… Lisäksi viime kesän SM-sarjan ottelu KäPaa vastaan Urskissa oli hieno fiilikseltään.
Lasse: Minulle on jäänyt mieleen joskus E10-junioreissa Karkialammella pelattu Korttelifutis-tapahtuma, kun löin pääni torjunnan jälkeen neliskanttiseen maalitolppaan ja tie vei sen jälkeen sairaalan päivystykseen, jossa haava liimattiin kiinni. Pallo ei muuten mennyt maaliin! Myös treenileiri Espanjan Saloussa ja FC Barcelonan pelin seuraaminen Camp Noulla ollessamme C15-junioreita on jäänyt mieleen.
Veikka: Minulle on jäänyt mieleen, kun torjuin rankkarin Saimaa-turnauksen finaalissa ja nimeltä mainitsemattoman joukkueenjohtajan polviliukkarituuletus, kun teimme voittomaalin viime hetkillä Ålandia Cupissa ja selvisimme sen ansiosta jatkopeleihin. D12-junioreissa pääsimme pelaamaan yhden piirisarjapelin Urskiin iltavaloissa MYPA:a vastaan ja ottelu oli järjestetty kuten edarin pelitkin eli oli kuulutukset, pelaajaesittelyt, käsiohjelmat jne.
Vuosien varrella joukkueen valmennuksesta on vastannut tukku nimekkäitä valmentajia, muiden muassa Sami Roikonen, Janne Moilanen, Tommi Vitikainen, Matti Kuitunen, Tommi Sallinen, Jonathan Enzo Arnet ja Ozeias Graciano. Minkälaisia muistoja ja mielikuvia teillä on heistä?
Tuomo: Kuitusen Matti toi tullessaan mukaan B-junioreissa jotenkin kokonaan uudenlaisen tyylin valmennukseen ja noustiinkin silloin heti Ykköseen. Toki meillä on ollut kautta linjan hyviä valmentajia.
Lasse: Roikosen Samihan on tietysti legenda! Sami aloitti jo meidän ollessamme vielä aika pieniä ja oli meillä tosi pitkään valmentajana. Voisi kyllä nimetä lisäksi muitakin, mutta jos yksi nimi pitää sanoa niin sanon Samin.
Veikka: Enzo oli ensimmäinen ulkomaalainen valmentaja ja se oli mielekästä vaihtelua aiempaan. Ruotsalainen valmennusfilosofia oli aika erilaista aiempaan verrattuna ja pärjäsimmekin Enzon vuonna tosi hyvin. Minunkin mielestäni olemme olleet kaiken kaikkiaan onnekkaita valmentajien suhteen.
Tulevaisuuden suunnitelmat? Mikkeli vai muualle? Opiskelu vai työ? Jatkuuko jalkapallon pelaaminen, missä?
Tuomo: Kirjoitin ylioppilaaksi 2019 ja kävin sen jälkeen armeijan. Työskentelen tällä hetkellä HK Scanilla ja tarkoitus olisi lähteä ensi syksynä opiskelemaan johonkin muualle, joten Mikkeli jää siinä vaiheessa. Ensi kaudella pelaan varmaankin Kolmosessa Savilahden Urheilijoissa.
Lasse: Minäkin olen ylioppilas vuodelta 2019 ja armeijan kävin kirjoitusten jälkeen. Opiskelemaan on tarkoitus lähteä jonnekin muualle ensi syksynä, mutta siihen asti pelaan näillä näkymin SavU:ssa. Olen töissä tällä hetkellä Mölnlycke Health Care:n tehtaalla.
Veikka: Minä olen valmistunut Suomen Nuoriso-opistosta nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja armeijakin on käyty. Työskentelen toistaiseksi Rantakylän koululla, mutta talven aikana olisi tarkoitus lähteä töiden ja pelipaikan perään muualle, ehkä Helsingin suuntaan.