Jiri Haikonen aloitti uransa MP:ssä 6-vuotiaana. Nyt, 22 vuoden jälkeen, on tullut aika laittaa nappikset naulaan.
Jiri Haikonen pelasi ensimmäisen ottelunsa MP:n edustusjoukkueessa 17-vuotiaana. Tuolloin pelattiin Ykköstä, ja Haikonen oli avauksessa, otti keltaisen kortin ja päätyi puoliajalla vaihtoon. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun 11 vuotta myöhemmin hän jättää kentät taakseen pelattuaan jälleen kauden Ykköstä.
Haikonen on tyytyväinen jäähyväiskauteensa. Hän kertoo, että joukkueen tavoite oli vakiinnuttaa paikka ylemmällä sarjatasolla, ja sen he myös tekivät.
– Pelasimme aika hyvin joukkueena. Puolustuspeli ennen kaikkea toimi lähes koko kauden aika hyvin, ja kaivoimme pisteitä kovemmiltakin joukkueilta, Haikonen summaa.
Myös henkilökohtaiset tavoitteet toteutuivat.
– Aina olen pyrkinyt tekemään yhden maalin. Toiseksi viimeisessä kotipelissä tein uran ensimmäisen Ykkösen maalin, josta tuli flashbackit parin vuoden takaa Urskista. Tein silloin ihan samanlaisen.
Maali ei jäänyt Haikosen kauden ainoaksi, sillä hänen viimeisessä ottelussaan verkko heilui jälleen.
– Tuntui mukavalta päättää pitkä taival maaliin kotiyleisön edessä. Fiilikset olivat hyvät koko pelin ajan, vaikka emme saaneetkaan pidettyä johtoa loppuun asti, hän kommentoi 2–2-tasapeliin päättynyttä ottelua.
Palataanpa hetkeksi alkuun. Haikosen innostus jalkapalloon lähti isästä, joka on entinen jalkapalloilija. Tämän kautta poika innostui potkimaan palloa kesät talvet. Kun Haikonen oli kuusivuotias, sen ikäinen, että oli mahdollista aloittaa joukkueessa, hän päätyi ensin MP:n jalkapallokouluun ja heti sen jälkeen varsinaiseen joukkueeseen.
Juniorivuosilta Haikosella on monia hyviä muistoja. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin turnausten koulumajoitukset, joissa hänellä oli usein vakiopaikka: hän nukkui pöydän alla. Toinen mieleen jäänyt kokemus on Haikosen juniorivuosien joukkue, joka oli 13–14-vuotiaina yksi Suomen parhaita. Joukkue sai SM-turnauksessa hopeaa hävittyään finaalin 3–2.
– Joukkueenjohtaja kävi finaalin jälkeen hakemassa palkinnot ja tuli aika vihaisena takaisin. Saimme pelkät hupparit ja futsalmitalit. Meille annettiin jäljelle jääneet palkinnot, koska muut joukkueet olivat hakeneet mitalinsa ennen meitä. Pari viikkoa turnauksen jälkeen meille postitettiin onneksi uudet mitalit, joissa luki “football” eikä “futsal”, Haikonen muistelee.
Esimerkillinen kapteeni
Moni katsoja muistaa Haikosen tasaisen varmana ja periksiantamattomana laitapuolustajana. Se ei ole kuitenkaan ollut aina hänen pelipaikkansa, vaan nuorempana hän pelasi jopa hyökkääjänä. Pikkuhiljaa Haikonen tippui alemmas, aluksi keskikentän keskelle, jossa hän pelasi myös ensimmäisen kautensa MP:n edustusjoukkueessa.
– Seuraavan kauden pelissä puolustajamme loukkaantui, ja minut laitettiin hänen tilalleen. Päädyin pelipaikalleni sattuman kautta.
Ennen kaikkea Haikonen muistetaan kuitenkin kapteenina, jossa moni näkee MP:n ja mikkeliläisyyden. Hän oli sinisten ykköskapteeni uransa viimeiset kolme vuotta, ja kapteenistossa vuosia kertyi yhteensä viisi.
– Kapteenina toimiminen oli minulle kunnia-asia, sillä joukkuetoverit äänestivät minut tehtävään ja toki valmentajatkin pystyivät vaikuttamaan päätökseen. Kapteenina en ole välttämättä äänekkäin. Tyylini on olla esimerkin näyttäjä sekä kentällä että kentän ulkopuolella, Haikonen avaa ajatuksiaan luottamustehtävästä.
11 vuoden mittaiselta edustusjoukkueen uralta löytyy paljon unohtumattomia kokemuksia. Aikuisuransa kohokohdaksi Haikonen mainitsee kauden 2019 Kakkosen mestaruuden ja sarjanousun Ykköseen. Mieleen on jäänyt myös se, miten pelimatkat ovat muuttuneet vuosien varrella.
– Edustusjoukkueurani alkuvuosina pelasimme bussimatkoilla korttia. Nykyään kaikki ovat puhelimella ja luurit päässä. Keskitymme peliin itsekseen.
Haikonen mainitsee myös muutamia nimekkäitä jalkapalloilijoita, joiden kanssa hän pääsi pelaamaan vuosien varrella. Esiin nousevat brasilialaiset Francisco Torres ja Denis, jamaikalainen Richard Edwards sekä vielä kauden alussa MP:n riveissä pelannut kamerunilainen maalivahti Sammy Ndjock.
– Pitää olla iloinen ja ylpeä, että olen päässyt pelaamaan heidän kanssaan. Itse asiassa aika monen kanssa pidän vieläkin yhteyttä, Haikonen sanoo.
– Mikkelin legendoista esiin pitää nostaa Mika Roivas. Hänen esimerkkiään olen yrittänyt itse jatkaa. Ennen kentälle menoa omaan puheeseen on tullut “Roban” talkia, muutama lainaus häneltä.
Katse tulevaisuuteen
Haikonen valmistui tradenomiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta vuonna 2018. Sen jälkeen hän pelasi jalkapalloa kiinteistönvälittäjän ja myyjän töiden ohella. Jälkimmäisiä Haikonen teki aiemminkin pelaamisen lisäksi. Aluksi töiden ja jalkapallon yhdistäminen sujui hyvin, mutta pikkuhiljaa se alkoi käydä vaikeammaksi.
– Oikeastaan päätökseni lopettaa tuli siitä, että työn ja jalkapallon yhdistäminen on hankalaa. Molemmat vievät toisiltaan aikaa ja energiaa. Päätän nyt keskittyä tulevaisuuteen ja työntekoon, Haikonen perustelee lopettamispäätöstään.
– Haluan menestyä tavallisessa elämässä. Tavoitteenani on, että työasiat, perhe-elämä ja terveys ovat kunnossa, hän lisää.
Jalkapallo ei kuitenkaan tule katoamaan Haikosen elämästä. Niin tärkeää siitä on hänelle vuosien saatossa tullut. Hän kertoo lajin opettaneen esimerkiksi kurinalaisuutta ja ryhmätyöskentelytaitoja. Haikonen on myös saanut ison osan kavereistaan jalkapallon kautta.
– Niin pitkään kuin jalat kantavat kyllä minä vielä palloa potkin. Tämä taso oli kuitenkin tässä ainakin tällä kertaa, hän toteaa.
Lopuksi Haikonen lähettää kiitokset MP-perheelleen.
– Suuret kiitokset näistä vuosista seuran toimihenkilöille, joukkuekavereille, valmentajille ja kaikille, jotka ovat olleet mukana matkan varrella. Liityn nyt katsomon puolelle kannustamaan tulevaisuuden MP:läisiä.
#13 Jiri Haikonen
Ikä: 28
Pelipaikka: Puolustaja
Pelinumero: 13
Kummiyritys: OP Koti
Teksti: Roosa Laiho